Raivaamista ja tunnelmointia

Viikonloppu alkoi oikeastaan rajan tutkimisella. Yhdellä rajalla on puro, joka näyttää keväällä virtaavan varsin hienosti. Raja on hyvin ryteikköinen, joten mielenkiinnolla odottelen, miltä alue näyttää lohkomistoimituksen jälkeen. Lohkominen kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, tosin toivottavasti rajalta ei kaikkia puita tarvitsisi kaataa. Näkisin mieluusti metsän lähes luonnontilaisena ja kaataisin vain tarpeeseen puita. Rajalinjan näkeminen ei ole kovin suuri tarve, ainakaan kun ei sille mitään aiota rakentaa tai sen läheisyyteen istutella. 

Pääpaino viikonloppuna oli kuitenkin rantasaunan raivaamisella. Ensin kunnostimme polun rantasaunalle, jotta sarvitraktorilla voi viedä rakennusmateriaaleja rantaan asti. Saunalla aloitimme raivaustyöt eli vanhan savusaunan huonokuntoiset lauteet ja lautamateriaali lensi ulos ovesta ja siirtyi näppärästi nuotioon.  

Vanhan kiukaan kivistä rakentelin nuotiolle reunaa, ehkä jonain päivänä voisi rakentaa oikean grillinkin rantaan. Se jää kuitenkin kesän tehtäväksi ja paikkakin pitää vielä varmistaa. Lapset löysivät arinan saunasta, sen asettelin tiilien päälle nuotiolle. Siinä saikin näppärästi valurautapadassa ruoankin. Yöllä takkapesässä hautunut possu muuttui maukkaaksi padaksi, kun siihen lisättiin perunaa, sipulia ja porkkanaa. Ruoka maistui nuotiolla erityisen herkulliselta ja nokipannussa muhi jälkiruokakahvit. 

Vihdoin ehdin niitä halkojakin hakata. Selkä on vihoitellut viime aikoina, joten verryttelin sitä kirveen kanssa. Pöllipino oli hiukan luminen, mutta hyvin siitä sai pöllejä hakkuupölkylle nosteltua. Saunan seinustan siivosimme ja laitoimme kaadetuista haavoista juoksut puupinon alle. Pöllipino alkoi muuttua halkopinoksi kuivumaan. Ehkä jonkinlainen katoksen tapainen olisi hyvä laittaa myöhemmin halkopinolle, mutta nyt saavat halot olla noin toistaiseksi. Kaikkea kun ei ehdi tehdä yhdellä kertaa. 

Ystävänpäiväkin vierähti rannassa ollen. Oli elämäni mahtavimpia ystävänpäiviä: hyvässä seurassa ja mielenkiintoista puuhaa. Ei turhia hörhötyksiä tai kaupallisuutta, jollei lasketa sellaiseksi jälkiruoaksi tuotua Tobleronea. Ensimmäistä kertaa olimme rannassa illalla hämärän tuloon asti ja nuotiolla istuimme hämärästä huolimatta. Nyt, kun polku oli raivattu tuvalle, niin hämärässäkin pystyi kulkemaan takaisin. Ehkä jokunen risu on vielä hyvä poistaa polulta, mutta kyllä siinä kelpaa jo tepastella pimeämmälläkin.

Pakkaspäiviä ja talvisäätä

Viimeisen parin viikon aikana on tehty paljon, ainakin siltä tuntuu. Talvisia pakkassäitä on riittänyt ja kovemmilla pakkasilla tuli oleskeltua enemmän sisällä. Joulun jälkeen kuusi loppiaisena riisuttiin. Lukaistuani artikkelia kuusen hyödyntämisestä piti sitä kokeilla omassakin keittiössä. Poika siis opetteli kirveen käyttöä ja karsi oksat kuusesta. Ne saivat uuden elämän useissa eri kohteissa: osasta neulasia tein kuusisuolaa (haudutettujen liharuokien suolaamiseen erinomaista) ja kuusenoksapedin kalalle. Osa päätyi kotiin antamaan saunalöylyille ihanaa kuusentuoksua ja osa oksista tuvan eteen portaille, havuihin on hyvä pyyhkäistä jalkansa. Tosin havut ovat nyt murusina pitkin pihaa, eiväthän ne kestä remuavia lapsia ja koiria kovin pitkään. 

Kylminä päivinä tuli askarreltua myös sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä. Sään lauhduttua puuhasimme jäällä ja rantamaisemissa. Jäältä kolattiin luistelukenttä lapsille, koiratkin nauttivat siellä olosta. Elvis innostui jälleen lumijahtiin ja  pomppi riemuissaan jäällä ilmaan heitettyä lunta napsimaan samaan aikaan kun siskonsa vahti puunkarahkaa ja luistelijaa. 

Rantamökki vaikuttaa kunnostuskelpoiselta, joten aloitimme työt raivaamalla rantamökin kulmassa olevia koivuja. Niiden oksat raapivat kattoa, minkä takia katto on vaurioitunut. Poistimme tapettia rantamökin huoneesta paljastaaksemme seiniä täysin. Seinät olivat hyvässä kunnossa suurelta osin tapetin takaa, joten luultavasti vain joitain seinämateriaaleja osasta seinää joudutaan vaihtamaan. Saunamökin terassinkin totesimme ihan kantavaksi ja kävelinkin tällä kertaa sillä. Jää ei näyttänyt yhtään siistiltä sen jälkeen, kun puut oli kaadettu. 

Puunkaadon, luistelun ja pilkkimisen lomassa nautimme nuotiosta rannassa. Toivottavasti nuotiopaikka on sopiva pidemmäksikin aikaa, siihen voisi kerätä keväällä kiviä ympärille ja rakentaa pienen grillauspaikan kesäksi rantamökin kupeeseen. Makkarat paistuivat loimulla hyvin ja samalla tuhoutui raivattua puuta. Pöllipinot odottelevat, että ehdimme väsätä sopivaa telinettä halkojen kuivattamiseksi. Saunan lämmityspuut on siis kaadettu, ei tarvitse kuin kunnostaa sauna ja hakata halot. 

Kellarin viileydessä

 

Vanhaan maatilaan kuuluu olennaisesti kunnon maakellari. Kamilassa onkin tilava, useiden neliömetrien kokoinen vanha kivinen holvikellari. Kellarin kunnostus on aloitettu kaatamalla osa ympärillä kasvavista puista ja keväällä sama operaatio jatkuu edelleen.

Kellarissa on lähinnä lahonneita hyllyjä, joten uudet on rakennettava. Koska kellarissa säilytetään tänä talvena enimmäkseen kaupasta ostettuja ruokia eikä juurikaan kotitekoisia hilloja tai mehuja, niin päätimme rakennella ensimmäisen hyllykön muovilaatikoiden säilyttämiseen sopivaksi. Muovilaatikoissa on helppo kantaa pirtistä kellariin säilöön kaikki ruokatavarat, jotka eivät siedä pakastumista talon jäädessä kylmilleen.

Kellarin ympäriltä kaatui näppärästi muutamia haapoja, jotka sopivat hyllykön rungoiksi. Kellarin raivaaminen oli haasteellisempaa, koska maa pölyää suunnattomasti eikä talvipakkasella ovea voi juurikaan pitää auki. Kellarin suursiivous odotteleekin siis keväisiä säitä, jolloin oven voi pitää auki ja koko kellarin tuulettaa kunnolla samalla. Tunkkaisuutta kellarissa ei sinänsä ole, koska ilmastointi on rakennettu todella hyvin: katon alla on isot tuuletusaukot. Niihin pitänee hankkia sopivat verkot vielä, jotta hiiret lopettavat kellarijuhlansa. 

Valmiit hyllyt muovilaatikoiden ja vastaavien säilytykseen. 

Keväällä projekti jatkuu siivouksella sekä kunnon hyllyjen rakentelulla, jotta hillopurkeille ja mehuille on säilytyspaikka. Haaveena on myös sopiva hyllykkö viinien säilytykseen, ehkäpä sitä innostutaan kokeilemaan viinin- ja oluenvalmistusta. Katajaista olutta hunajalla makeutettuna olisi mielenkiintoista maistella. Maltaat on jo hankittu, nyt vain odotellaan säiden lämpiämistä oluen käymislämpöihin. 

Puunhakkaajan elämää

Joululomaksi päätimme muuttaa maalle asustelemaan, viettää joulun ja uuden vuoden pyhät pirtissä. Mielenkiintoinen kokeilu, koska talo on ollut asumaton vuosia. Reilu pari viikkoa on tästä ajasta kulunut, joten kokemusta talosta alkaa kertyä. 

Ensinnäkin opin, että hormin ollessa kylmä on todellakin vaikea saada tulta syttymään. No, hormin lämmittämiseen hiukan ja ainakin pahimman kosteuden poistamiseen riittää onneksi pienehkö määrä sanomalehteä, jonka polttelee nokiluukusta puuhellassa. Onneksi takan hormi se savuttanut sisälle vaan se veti hyvin. Tulipa kokeiltua sytykeruusuakin, sillä oli ihanan helppo saada hellan pesään tuli. Ruusu jäi nätiksi tuhkakuvioksi vielä palamisen jälkeenkin. Kissa löysi vihdoin mieleisensä paikan, lämpimän takan päältä vahtimasta.

Seuraavaksi ulkona odotti mieletön kasa pöllejä hakattavaksi. Lähemmäs joka päivä on muutama pölli muuttunut haloiksi. Reilun kahden viikon ja parin viikonlopun aikana talossa on poltettu noin kaksi kuutiota halkoja, joten niitä kuluu. Suurimmat ongelmat ovat halkojen järjestäminen talolle, koska lähistöltä emme tiedä vielä niitä parhaita paikkoja halkojen ostamiseen ja toisaalta tuvalla ei ole kovin kaksisia halkojen säilytystiloja vielä. Ensimmäinen "rakennus" alkoi valmistua siis joulun aikana, tulevan puutarhavajan seinustalle on rakennettu halkojen pinoamista varten sopiva paikka. Seinustalle mahtuu yhteensä 3 kuutiota halkoja eli rakennuksen kahdella seinustalla saa lopulta 6 kuutiota pinottua. Kunhan talon saa kunnolla eristettyä, voinee tuolla määrällä jo melkein talven elelläkin, ehkä. 

Joulua varten valmistelin kotitekoista kermalikööriä. Maukasta, joskin säilyvyys on heikko. Mukavan helppo valmistaa, joten sitä voinee toisenkin kerran tehdä. Joulun jälkeen valmistui perinteinen joulukinkkupitsa välipäivinä. Puuhellan paisto-ominaisuudet tuli testattua: hyvin onnistui joulukinkku, pasteijat ja pitsa hellan uunissa. 

Kuvassa olevan ristikon löytyminen oli ilahduttavaa. Ensin luulin puuristiä joulukuusen jalaksi, samanlaiseksi kuin The Joulukalenterissa on, mutta risti osoittautui rakettitelineeksi. Ammuimme siis uuden vuoden ilotulitteet komeasti reilusti 60-vuotiaalta telineeltä. Komeaa oli olla maalla vuoden viimeisinä päivinä: täysi kuu valaisi jouluna mahtavasti ja uutena vuotena puolikuun valossa näki hienon tähtitaivaan. Kaukaa loimottavat raketit näyttivät lähinnä salamoilta. 

Vuosi on siis vaihtunut uudeksi. Vanhan uskomuksen mukaan vuoden vaihtuminen kertoo, miten vuoden viettää. Viettänemme siis tämän vuoden maalla aikaa perheen kesken. 

Vieköön Vanha Vuosi ikävät muistot unholaan

Kulkekoot kultaiset muistot mukana tulevaan

Tuokoon Uusi Vuosi tullessaan uusia kokemuksia, 

muistoja kullattavaksi, rakkautta jaettavaksi.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Joulukinkun valmistelua

Joulu olisi ensi viikolla. Tai siis on. Aiomme viettää Kamilassa joulun, tosin itseltä jää jouluaatto perheen kanssa väliin tänä vuonna. Ajatuksissa vietän varmasti rakkaimpien kanssa jouluaatonkin, mutta punaisissa vaatteissa tulee joulu päivysteltyä. Korvaukseksi menetyksestä vietämme sitten kaksi jouluaattoa, toisen erillään ja toisen yhdessä. 

Jouluvalmistelu Kamilassa alkoi tänään. Raahasin paikalle autolastillisen kaikkea mahdollista, tosin suurimman osan tilasta taisi viedä kantovesi, koska vieläkään emme ole saaneet lähdekaivojen eristyksiä vaihdettua. Ehkä joulun aikaan senkin ehtii tehdä, kaikki aikanaan. 

Aamulla Kamilassa oli muutama aste lämpimämpää kuin ulkona eikä pakkanen ollut päässyt sisälle. Hiiri sen sijaan oli mellastanut sisällä jälleen kerran. Lattialla oli ympäriinsä sinisiä kaurahiutaleita, epäilemme niiden olevan myrkytettyjä. Hiiri lojui komeron edessä kuolleena, joten se ei enää häiritse meitä. Kissat tulevat jouluksi Kamilaan, joten ehkä hiiriongelma alkaa vihdoin ratketa. 

Jouluun kuuluu sinappi, ehdottomasti. Sain siis idean valmistaa itse sinappia. Helppoa hommaa, tosin ensimmäisellä kertaa hoksaa monta asiaa, jotka kannattaisi tehdä toisin. Kuivat aineet ainakin kannattaa sekoittaa todella huolellisesti ensin, koska sinappijauhe tuppaa kokkaroitumaan ja vispata saa paljon enemmän kuin esivalmisteluissa hoppuilee liiaksi. 

Jouluiseen sinappiin päätin käyttää konjakkia. Onneksi kaapissa sattui olemaan kermaa, koska lukaisin sinapin olevan kovin tujua ilman sitä. Reseptiksi valitsin aika yksinkertaisen reseptin, jotta touhu olisi mahdollisimman vaivatonta. Seuraavaan sinappiin voikin sitten kokeilla laajemmin aineksia. 

Joulusinappi

1 kkp sokeria

1 kkp sinappijauhetta

1,5 kkp kermaa

1/3 kkp kahvia (vahvaa pannukahvia)

2 rkl hunajaa

2 lorausta konjakkia

Sekoita sinappijauhe ja sokeri keskenään, lisää sen jälkeen kerma ja kahvi. Keittele hetken ja lisää hunaja. Maista, lisää makeutta maun mukaan. Kiehauta ja ota pois hellalta. Jäähdyttele vähän aikaa, lisää konjakki. Purkita kauniisti.

Hiirijahdissa

Kamilassa oli tänään vilpoisaa tullessa, mittari näytti vajaata kolmea astetta sisällä. Tällä kertaa olimme viisastuneet kokemuksista ja toimme tullessa kuivaa polttopuuta peräkärryllisen mukana. Mahtava puupino kertyikin klapeja pinotessa ja vihdoin takkatulikin alkoi lämmittää paljon paremmin kuin kosteista puista saatu lämpö.

Lauantain olin varannut siivouspäiväksi. Aamulla aloitimme siivousurakan, uudesta tuvasta vietiin ruokakomeroksi suunnittelemani komeron edestä jääkaappi pois. Emmehän jääkaappia kuitenkaan talvisin käytä, kun jääkaappituotteet säilyvät hyvin eteisvälikössäkin viileässä. Kesällä voi sitten miettiä asian uudelleen. Muutenkin jääkaappi on pakko pitää pois käytöstä aina kun olemme poissa talolta, emme arvaa jättää sähkölaitteita päälle kylmilleen jäävään tupaan.

Ruokakomerosta oli kuulunut aiemmin rapinaa ja tutkiessani komeroa sieltä löytyikin hiiren jätöksiä hyllyiltä. Seiniä tarkastellessa taskulampun valossa paljastui pari hiirenkoloa. Edellinen asukas oli ilmeisesti koittanut pellin paloilla tukkia seinässä olevia hiirenkoloja, mutta nokkela hiirihän oli syönyt ihan pellin vierestä uuden kolon. Urakka alkoi repimällä pois vanhat hyllynsuojat ja samalla hävittämällä hiiren jätökset. Siivouksen jälkeen alkoi kolojen tukkiminen. Pieni tyttäreni innostui asiasta ja hän konttasi komeron lattialla tunkemassa ekovillaa koloihin. Mahtava juttu, samalla loppui nurkasta veto, kun raot tukittiin villalla.

Hiiri oli havaittu myös keittiön ikkunan edessä pöydällä seikkailemassa eikä ajatus hiiristä ruokatavaroiden joukossa houkuta, joten hankimme ruokatavaroita varten kasan muovilaatikoita ja peltipurkkeja. Oikeastaan todella näppärää, kun kaapeissa kaikki tavarat ovat siisteissä laatikoissa, hyllyt on helppo puhdistaa nostamalla vain muutama laatikko pois. Lauantai kuluikin mukavasti hyllyjä päällystäessä uudella vahakankaalla. 

Itsenäisyyspäivän aattona ostin kaupasta myös uuden pöytäliinan vahakankaasta vanhan pirttipöydän päälle. Verhotkin vihdoin vaihtuivat löydettyäni edulliset mummola-malliset verhotangot. Vasemmassa kuvassa ovat vanhat verhot, jotka ovat jotain synteettistä kangasta. Nätit ovat, mutta hiukan kalsean oloiset, Kankaat säilytin, pitää miettiä voisiko niistä myöhemmin tehdä jotain. Uudet verhot ovat paljon rauhallisemman oloiset ja talveksi erinomaiset; kaksinkertaisina eristävät kylmää ikkunaa pimeään aikaan. Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitoimme myös vihdoin lyhdyt kuistille valaisemaan pimeitä iltoja ja hellanurkkaukseenkin tuli oma myrskylyhty työvaloksi kokkaustouhuille. 

Seikkailua ja elämysmatkailua

Viikko on kulunut vauhdilla ja elämyksiä on ollut jo melkein liikaakin. Kaikki alkoi kai ajatuksesta, että keväällä pitäisi maata kyntää ja talvella lunta luoda. Siispä olisi järkevä hankkia mönkkäri tai jonkinlainen muu vekotin lumiauran virkaa toimittamaan. Ja puitakin pitäisi metsästä raahata, siispä siihenkin sellainen peli kävisi. Kasvimaan suunnittelun lomassa tuli mieleen katsoa nettitorilta, mitä maksaisi käytetty kyntöaura. Törmäsin sitä etsiessäni sarvitraktoriin eli vekottimeen, joka näyttää jättimäiseltä ruohonleikkurilta tai joltain sellaiselta, mutta siihen saakin vaikka mitä kytkettyä. Vekottimen mukana tulisi kyntöaura, lumilinko, peräkärry ja vaikka mitä. Siispä sellaista hankkimaan. Hankinta tehtiin ja pimeään sateeseen kotimatkalle, peräkärryssä kyydissä sarvitraktori varusteineen. Matkanteko ei sujunut ihan suunnitellusti ja lopulta olimme pimeässä sateessa rikkinäisen peräkärryn kanssa. 

Ei muuta kuin hakemaan vuokraamosta traileri, jonka kyytiin onnistuimme saamaan koko höskän eli peräkärryn, jonka kyydissä oli sarvitraktori peräkärryineen. Onneksi kuljetusliinoja oli vino pino ja varusteina kunnollinen taskulamppu sekä nokkelia ideoita. Joskus hyvät ideat voisi jättää toteuttamatta, nimittäin seuraavaksi päätimme ajaa perjantaina Vilppulaan trailerin. Tampereella alkoi tupruttamaan nuoskalunta ja ikäväksi autossa oli kesäkeleille tarkoitetut renkaat. Matka taittui välillä huimaa parinkympin vauhtia ja ylämäissä meno hyytyi kunnolla. Eipä auttanut lopulta muu kuin jättää traileri matkan varrelle ja palata läheiseen kauppaan hakemaan tunkkia, jotta saatiin paremmat renkaat vaihdettua. 

Perille tullessa lumi notkui puista eikä lumen tulolle näyttänyt tulevan loppua. Kotimatka taittui kuitenkin paremmin ja mies oli kuin pikkupoika löydettyään uuden lelun: ajelu sarvitraktorilla lumihangessa. 

Tupruttaminen jatkuikin edelleen lauantaina, jolloin tuvasta puuttuivat sähköt eikä gsm-verkkokaan toiminut. Tielle oli kaatunut puita ja sunnuntaina vielä ryskäsi metsässä: talon takana olevasta puusta putosi latva lumen painosta toisen puun päälle ja lopulta sieltä taisi tulla useampikin oksa alas. No, onpa polttopuita sahattavaksi, kunhan uskaltaa mennä lumen sulettua vähemmäksi puista. 

Koska juoksevaa vettä ei tuvalla ole vielä, niin sain idean tarpoessani puolimetrisessä hangessa: lumihan on vettä ja keskellä maaseutua se on vieläpä puhdasta vettä. Siispä lapset töihin kantamaan lunta ämpäreillä tupaan. Siinä sitten sulattelin puuhellan lämmöllä lunta kattiloissa ja keräilin vettä tiskivesiksi. Mainio konsti, tosin kesti kauan saada kattilallinen vettä aikaiseksi: saavillisessa lunta ei ole kuin tilkka vettä. Joka tapauksessa, sain tiskit tiskattua ja ensi kertaa ajatellen jäi vielä monta litraa tiskivesiä hellan vedenlämmittimeen. 

Lumikolat unohtuivat kotiin, onneksi autossa oli pieni lapio ja tuvalle oli aiemmin tuotu teräväkärkinen rautalapio. Rautahara osoittautui melko hyväksi lumityökaluksi, sillä sai huitaistua leveää polkua varsin näppärästi. Puutteelliset tai alkeelliset olot ihan selvästi lisäävät luovuutta. Kun on jotain pakko saada tehtyä ja lähin auki oleva kauppa sijaitsee 100 km päässä, niin sitä alkaa kummasti keksimään keinoja saada haluttu lopputulos tai edes jotain lähelle sitä. 

Ensimmäistä yötä vietimme talossa. Tuvassa oli melkein tarpeeksi lämmintä, paksun huopapinon alla tarkeni varsin hyvin. Sähköttömyys ei haitannut, ainoa harmi oli kun gsm-verkko ei toiminut eikä ollut aavistustakaan, ovatko kaupat auki vai eivät. Siispä tulevaisuutta varten lienee tarpeen tulostella paperille lähikauppojen ja erityisesti rautakauppojen aukioloajat.