Viikonloppu alkoi oikeastaan rajan tutkimisella. Yhdellä rajalla on puro, joka näyttää keväällä virtaavan varsin hienosti. Raja on hyvin ryteikköinen, joten mielenkiinnolla odottelen, miltä alue näyttää lohkomistoimituksen jälkeen. Lohkominen kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, tosin toivottavasti rajalta ei kaikkia puita tarvitsisi kaataa. Näkisin mieluusti metsän lähes luonnontilaisena ja kaataisin vain tarpeeseen puita. Rajalinjan näkeminen ei ole kovin suuri tarve, ainakaan kun ei sille mitään aiota rakentaa tai sen läheisyyteen istutella.
Pääpaino viikonloppuna oli kuitenkin rantasaunan raivaamisella. Ensin kunnostimme polun rantasaunalle, jotta sarvitraktorilla voi viedä rakennusmateriaaleja rantaan asti. Saunalla aloitimme raivaustyöt eli vanhan savusaunan huonokuntoiset lauteet ja lautamateriaali lensi ulos ovesta ja siirtyi näppärästi nuotioon.
Vanhan kiukaan kivistä rakentelin nuotiolle reunaa, ehkä jonain päivänä voisi rakentaa oikean grillinkin rantaan. Se jää kuitenkin kesän tehtäväksi ja paikkakin pitää vielä varmistaa. Lapset löysivät arinan saunasta, sen asettelin tiilien päälle nuotiolle. Siinä saikin näppärästi valurautapadassa ruoankin. Yöllä takkapesässä hautunut possu muuttui maukkaaksi padaksi, kun siihen lisättiin perunaa, sipulia ja porkkanaa. Ruoka maistui nuotiolla erityisen herkulliselta ja nokipannussa muhi jälkiruokakahvit.
Vihdoin ehdin niitä halkojakin hakata. Selkä on vihoitellut viime aikoina, joten verryttelin sitä kirveen kanssa. Pöllipino oli hiukan luminen, mutta hyvin siitä sai pöllejä hakkuupölkylle nosteltua. Saunan seinustan siivosimme ja laitoimme kaadetuista haavoista juoksut puupinon alle. Pöllipino alkoi muuttua halkopinoksi kuivumaan. Ehkä jonkinlainen katoksen tapainen olisi hyvä laittaa myöhemmin halkopinolle, mutta nyt saavat halot olla noin toistaiseksi. Kaikkea kun ei ehdi tehdä yhdellä kertaa.
Ystävänpäiväkin vierähti rannassa ollen. Oli elämäni mahtavimpia ystävänpäiviä: hyvässä seurassa ja mielenkiintoista puuhaa. Ei turhia hörhötyksiä tai kaupallisuutta, jollei lasketa sellaiseksi jälkiruoaksi tuotua Tobleronea. Ensimmäistä kertaa olimme rannassa illalla hämärän tuloon asti ja nuotiolla istuimme hämärästä huolimatta. Nyt, kun polku oli raivattu tuvalle, niin hämärässäkin pystyi kulkemaan takaisin. Ehkä jokunen risu on vielä hyvä poistaa polulta, mutta kyllä siinä kelpaa jo tepastella pimeämmälläkin.
No comments:
Post a Comment