Raivaamista ja tunnelmointia

Viikonloppu alkoi oikeastaan rajan tutkimisella. Yhdellä rajalla on puro, joka näyttää keväällä virtaavan varsin hienosti. Raja on hyvin ryteikköinen, joten mielenkiinnolla odottelen, miltä alue näyttää lohkomistoimituksen jälkeen. Lohkominen kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, tosin toivottavasti rajalta ei kaikkia puita tarvitsisi kaataa. Näkisin mieluusti metsän lähes luonnontilaisena ja kaataisin vain tarpeeseen puita. Rajalinjan näkeminen ei ole kovin suuri tarve, ainakaan kun ei sille mitään aiota rakentaa tai sen läheisyyteen istutella. 

Pääpaino viikonloppuna oli kuitenkin rantasaunan raivaamisella. Ensin kunnostimme polun rantasaunalle, jotta sarvitraktorilla voi viedä rakennusmateriaaleja rantaan asti. Saunalla aloitimme raivaustyöt eli vanhan savusaunan huonokuntoiset lauteet ja lautamateriaali lensi ulos ovesta ja siirtyi näppärästi nuotioon.  

Vanhan kiukaan kivistä rakentelin nuotiolle reunaa, ehkä jonain päivänä voisi rakentaa oikean grillinkin rantaan. Se jää kuitenkin kesän tehtäväksi ja paikkakin pitää vielä varmistaa. Lapset löysivät arinan saunasta, sen asettelin tiilien päälle nuotiolle. Siinä saikin näppärästi valurautapadassa ruoankin. Yöllä takkapesässä hautunut possu muuttui maukkaaksi padaksi, kun siihen lisättiin perunaa, sipulia ja porkkanaa. Ruoka maistui nuotiolla erityisen herkulliselta ja nokipannussa muhi jälkiruokakahvit. 

Vihdoin ehdin niitä halkojakin hakata. Selkä on vihoitellut viime aikoina, joten verryttelin sitä kirveen kanssa. Pöllipino oli hiukan luminen, mutta hyvin siitä sai pöllejä hakkuupölkylle nosteltua. Saunan seinustan siivosimme ja laitoimme kaadetuista haavoista juoksut puupinon alle. Pöllipino alkoi muuttua halkopinoksi kuivumaan. Ehkä jonkinlainen katoksen tapainen olisi hyvä laittaa myöhemmin halkopinolle, mutta nyt saavat halot olla noin toistaiseksi. Kaikkea kun ei ehdi tehdä yhdellä kertaa. 

Ystävänpäiväkin vierähti rannassa ollen. Oli elämäni mahtavimpia ystävänpäiviä: hyvässä seurassa ja mielenkiintoista puuhaa. Ei turhia hörhötyksiä tai kaupallisuutta, jollei lasketa sellaiseksi jälkiruoaksi tuotua Tobleronea. Ensimmäistä kertaa olimme rannassa illalla hämärän tuloon asti ja nuotiolla istuimme hämärästä huolimatta. Nyt, kun polku oli raivattu tuvalle, niin hämärässäkin pystyi kulkemaan takaisin. Ehkä jokunen risu on vielä hyvä poistaa polulta, mutta kyllä siinä kelpaa jo tepastella pimeämmälläkin.

Pakkaspäiviä ja talvisäätä

Viimeisen parin viikon aikana on tehty paljon, ainakin siltä tuntuu. Talvisia pakkassäitä on riittänyt ja kovemmilla pakkasilla tuli oleskeltua enemmän sisällä. Joulun jälkeen kuusi loppiaisena riisuttiin. Lukaistuani artikkelia kuusen hyödyntämisestä piti sitä kokeilla omassakin keittiössä. Poika siis opetteli kirveen käyttöä ja karsi oksat kuusesta. Ne saivat uuden elämän useissa eri kohteissa: osasta neulasia tein kuusisuolaa (haudutettujen liharuokien suolaamiseen erinomaista) ja kuusenoksapedin kalalle. Osa päätyi kotiin antamaan saunalöylyille ihanaa kuusentuoksua ja osa oksista tuvan eteen portaille, havuihin on hyvä pyyhkäistä jalkansa. Tosin havut ovat nyt murusina pitkin pihaa, eiväthän ne kestä remuavia lapsia ja koiria kovin pitkään. 

Kylminä päivinä tuli askarreltua myös sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä. Sään lauhduttua puuhasimme jäällä ja rantamaisemissa. Jäältä kolattiin luistelukenttä lapsille, koiratkin nauttivat siellä olosta. Elvis innostui jälleen lumijahtiin ja  pomppi riemuissaan jäällä ilmaan heitettyä lunta napsimaan samaan aikaan kun siskonsa vahti puunkarahkaa ja luistelijaa. 

Rantamökki vaikuttaa kunnostuskelpoiselta, joten aloitimme työt raivaamalla rantamökin kulmassa olevia koivuja. Niiden oksat raapivat kattoa, minkä takia katto on vaurioitunut. Poistimme tapettia rantamökin huoneesta paljastaaksemme seiniä täysin. Seinät olivat hyvässä kunnossa suurelta osin tapetin takaa, joten luultavasti vain joitain seinämateriaaleja osasta seinää joudutaan vaihtamaan. Saunamökin terassinkin totesimme ihan kantavaksi ja kävelinkin tällä kertaa sillä. Jää ei näyttänyt yhtään siistiltä sen jälkeen, kun puut oli kaadettu. 

Puunkaadon, luistelun ja pilkkimisen lomassa nautimme nuotiosta rannassa. Toivottavasti nuotiopaikka on sopiva pidemmäksikin aikaa, siihen voisi kerätä keväällä kiviä ympärille ja rakentaa pienen grillauspaikan kesäksi rantamökin kupeeseen. Makkarat paistuivat loimulla hyvin ja samalla tuhoutui raivattua puuta. Pöllipinot odottelevat, että ehdimme väsätä sopivaa telinettä halkojen kuivattamiseksi. Saunan lämmityspuut on siis kaadettu, ei tarvitse kuin kunnostaa sauna ja hakata halot. 

Kellarin viileydessä

 

Vanhaan maatilaan kuuluu olennaisesti kunnon maakellari. Kamilassa onkin tilava, useiden neliömetrien kokoinen vanha kivinen holvikellari. Kellarin kunnostus on aloitettu kaatamalla osa ympärillä kasvavista puista ja keväällä sama operaatio jatkuu edelleen.

Kellarissa on lähinnä lahonneita hyllyjä, joten uudet on rakennettava. Koska kellarissa säilytetään tänä talvena enimmäkseen kaupasta ostettuja ruokia eikä juurikaan kotitekoisia hilloja tai mehuja, niin päätimme rakennella ensimmäisen hyllykön muovilaatikoiden säilyttämiseen sopivaksi. Muovilaatikoissa on helppo kantaa pirtistä kellariin säilöön kaikki ruokatavarat, jotka eivät siedä pakastumista talon jäädessä kylmilleen.

Kellarin ympäriltä kaatui näppärästi muutamia haapoja, jotka sopivat hyllykön rungoiksi. Kellarin raivaaminen oli haasteellisempaa, koska maa pölyää suunnattomasti eikä talvipakkasella ovea voi juurikaan pitää auki. Kellarin suursiivous odotteleekin siis keväisiä säitä, jolloin oven voi pitää auki ja koko kellarin tuulettaa kunnolla samalla. Tunkkaisuutta kellarissa ei sinänsä ole, koska ilmastointi on rakennettu todella hyvin: katon alla on isot tuuletusaukot. Niihin pitänee hankkia sopivat verkot vielä, jotta hiiret lopettavat kellarijuhlansa. 

Valmiit hyllyt muovilaatikoiden ja vastaavien säilytykseen. 

Keväällä projekti jatkuu siivouksella sekä kunnon hyllyjen rakentelulla, jotta hillopurkeille ja mehuille on säilytyspaikka. Haaveena on myös sopiva hyllykkö viinien säilytykseen, ehkäpä sitä innostutaan kokeilemaan viinin- ja oluenvalmistusta. Katajaista olutta hunajalla makeutettuna olisi mielenkiintoista maistella. Maltaat on jo hankittu, nyt vain odotellaan säiden lämpiämistä oluen käymislämpöihin. 

Puunhakkaajan elämää

Joululomaksi päätimme muuttaa maalle asustelemaan, viettää joulun ja uuden vuoden pyhät pirtissä. Mielenkiintoinen kokeilu, koska talo on ollut asumaton vuosia. Reilu pari viikkoa on tästä ajasta kulunut, joten kokemusta talosta alkaa kertyä. 

Ensinnäkin opin, että hormin ollessa kylmä on todellakin vaikea saada tulta syttymään. No, hormin lämmittämiseen hiukan ja ainakin pahimman kosteuden poistamiseen riittää onneksi pienehkö määrä sanomalehteä, jonka polttelee nokiluukusta puuhellassa. Onneksi takan hormi se savuttanut sisälle vaan se veti hyvin. Tulipa kokeiltua sytykeruusuakin, sillä oli ihanan helppo saada hellan pesään tuli. Ruusu jäi nätiksi tuhkakuvioksi vielä palamisen jälkeenkin. Kissa löysi vihdoin mieleisensä paikan, lämpimän takan päältä vahtimasta.

Seuraavaksi ulkona odotti mieletön kasa pöllejä hakattavaksi. Lähemmäs joka päivä on muutama pölli muuttunut haloiksi. Reilun kahden viikon ja parin viikonlopun aikana talossa on poltettu noin kaksi kuutiota halkoja, joten niitä kuluu. Suurimmat ongelmat ovat halkojen järjestäminen talolle, koska lähistöltä emme tiedä vielä niitä parhaita paikkoja halkojen ostamiseen ja toisaalta tuvalla ei ole kovin kaksisia halkojen säilytystiloja vielä. Ensimmäinen "rakennus" alkoi valmistua siis joulun aikana, tulevan puutarhavajan seinustalle on rakennettu halkojen pinoamista varten sopiva paikka. Seinustalle mahtuu yhteensä 3 kuutiota halkoja eli rakennuksen kahdella seinustalla saa lopulta 6 kuutiota pinottua. Kunhan talon saa kunnolla eristettyä, voinee tuolla määrällä jo melkein talven elelläkin, ehkä. 

Joulua varten valmistelin kotitekoista kermalikööriä. Maukasta, joskin säilyvyys on heikko. Mukavan helppo valmistaa, joten sitä voinee toisenkin kerran tehdä. Joulun jälkeen valmistui perinteinen joulukinkkupitsa välipäivinä. Puuhellan paisto-ominaisuudet tuli testattua: hyvin onnistui joulukinkku, pasteijat ja pitsa hellan uunissa. 

Kuvassa olevan ristikon löytyminen oli ilahduttavaa. Ensin luulin puuristiä joulukuusen jalaksi, samanlaiseksi kuin The Joulukalenterissa on, mutta risti osoittautui rakettitelineeksi. Ammuimme siis uuden vuoden ilotulitteet komeasti reilusti 60-vuotiaalta telineeltä. Komeaa oli olla maalla vuoden viimeisinä päivinä: täysi kuu valaisi jouluna mahtavasti ja uutena vuotena puolikuun valossa näki hienon tähtitaivaan. Kaukaa loimottavat raketit näyttivät lähinnä salamoilta. 

Vuosi on siis vaihtunut uudeksi. Vanhan uskomuksen mukaan vuoden vaihtuminen kertoo, miten vuoden viettää. Viettänemme siis tämän vuoden maalla aikaa perheen kesken. 

Vieköön Vanha Vuosi ikävät muistot unholaan

Kulkekoot kultaiset muistot mukana tulevaan

Tuokoon Uusi Vuosi tullessaan uusia kokemuksia, 

muistoja kullattavaksi, rakkautta jaettavaksi.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!