Ensimmäinen näkymä tontille, talo häämöttää puiden takana. Sähkötolppa lienee syytä tönäistä pystyyn, ennen kuin sähköt katkeavat talosta.
Pihan kunnostus on edessä ja vanhoja, heikkokuntoisia koivuja löytyy useampi. Taitaa pakurikääpääkin olla, joten superfoodia on luvassa.
Vanha aitta on todellakin huonokuntoinen rakennus, sen joutuu valitettavasti purkamaan. Rakennus on ollut todella kaunis aikoinaan. Ehkä tästä kuitenkin saa vielä hyväkuntoisille osille uutta käyttöä, vanhat tolpat ja kaiteet ovat kauniita yksityiskohtia.
Unelmani maakellarista toteutuu. Katolta pitää raivata risukkoa ja kaataa koivu, joka sekin on onnistunut kasvamaan katolle. Ehkä valutan mahlat ensi keväänä ennen kaatoa siitä, jollei se jo tänä vuonna muutu pinoksi polttopuita.
Talon alaseinä kaipaa huoltamista. Onneksi pintalaudoitus on pitkää ja sen saa korjattua sahalla ja maalilla kuntoon. Kuvassa näkyy sähkötöiden taso paikalla: maakellarin johto on vetäisty suoraan talosta seinää pitkin ja siitä maan alle. Sillekin pitänee jotain tehdä.
Päärakennus on viehättävä, ikäisekseen hyvässä kunnossa oleva rakennus. Sen ympäriltä katoaa ensimmäisenä ränstynyt pensaikko ja ryteikkö. Takana pilkistää aitan toinen kulma, hauskasti tältä puolen etukenossa, kun toinen pää on taaksepäin kallistunut.
Rantamaisema kruunaa paikan. Vaikea sanoa, kumman vuoksi paikan päätimme hankkia: vanhan maatilan vai kauniin järven vuoksi. Tällä paikalla mieli lepää kuitenkin, se lienee tärkeintä koko tilalla.
