Kamilassa oli tänään vilpoisaa tullessa, mittari näytti vajaata kolmea astetta sisällä. Tällä kertaa olimme viisastuneet kokemuksista ja toimme tullessa kuivaa polttopuuta peräkärryllisen mukana. Mahtava puupino kertyikin klapeja pinotessa ja vihdoin takkatulikin alkoi lämmittää paljon paremmin kuin kosteista puista saatu lämpö.
Lauantain olin varannut siivouspäiväksi. Aamulla aloitimme siivousurakan, uudesta tuvasta vietiin ruokakomeroksi suunnittelemani komeron edestä jääkaappi pois. Emmehän jääkaappia kuitenkaan talvisin käytä, kun jääkaappituotteet säilyvät hyvin eteisvälikössäkin viileässä. Kesällä voi sitten miettiä asian uudelleen. Muutenkin jääkaappi on pakko pitää pois käytöstä aina kun olemme poissa talolta, emme arvaa jättää sähkölaitteita päälle kylmilleen jäävään tupaan.
Ruokakomerosta oli kuulunut aiemmin rapinaa ja tutkiessani komeroa sieltä löytyikin hiiren jätöksiä hyllyiltä. Seiniä tarkastellessa taskulampun valossa paljastui pari hiirenkoloa. Edellinen asukas oli ilmeisesti koittanut pellin paloilla tukkia seinässä olevia hiirenkoloja, mutta nokkela hiirihän oli syönyt ihan pellin vierestä uuden kolon. Urakka alkoi repimällä pois vanhat hyllynsuojat ja samalla hävittämällä hiiren jätökset. Siivouksen jälkeen alkoi kolojen tukkiminen. Pieni tyttäreni innostui asiasta ja hän konttasi komeron lattialla tunkemassa ekovillaa koloihin. Mahtava juttu, samalla loppui nurkasta veto, kun raot tukittiin villalla.
Hiiri oli havaittu myös keittiön ikkunan edessä pöydällä seikkailemassa eikä ajatus hiiristä ruokatavaroiden joukossa houkuta, joten hankimme ruokatavaroita varten kasan muovilaatikoita ja peltipurkkeja. Oikeastaan todella näppärää, kun kaapeissa kaikki tavarat ovat siisteissä laatikoissa, hyllyt on helppo puhdistaa nostamalla vain muutama laatikko pois. Lauantai kuluikin mukavasti hyllyjä päällystäessä uudella vahakankaalla.
Itsenäisyyspäivän aattona ostin kaupasta myös uuden pöytäliinan vahakankaasta vanhan pirttipöydän päälle. Verhotkin vihdoin vaihtuivat löydettyäni edulliset mummola-malliset verhotangot. Vasemmassa kuvassa ovat vanhat verhot, jotka ovat jotain synteettistä kangasta. Nätit ovat, mutta hiukan kalsean oloiset, Kankaat säilytin, pitää miettiä voisiko niistä myöhemmin tehdä jotain. Uudet verhot ovat paljon rauhallisemman oloiset ja talveksi erinomaiset; kaksinkertaisina eristävät kylmää ikkunaa pimeään aikaan. Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitoimme myös vihdoin lyhdyt kuistille valaisemaan pimeitä iltoja ja hellanurkkaukseenkin tuli oma myrskylyhty työvaloksi kokkaustouhuille.
No comments:
Post a Comment