Viikko on kulunut vauhdilla ja elämyksiä on ollut jo melkein liikaakin. Kaikki alkoi kai ajatuksesta, että keväällä pitäisi maata kyntää ja talvella lunta luoda. Siispä olisi järkevä hankkia mönkkäri tai jonkinlainen muu vekotin lumiauran virkaa toimittamaan. Ja puitakin pitäisi metsästä raahata, siispä siihenkin sellainen peli kävisi. Kasvimaan suunnittelun lomassa tuli mieleen katsoa nettitorilta, mitä maksaisi käytetty kyntöaura. Törmäsin sitä etsiessäni sarvitraktoriin eli vekottimeen, joka näyttää jättimäiseltä ruohonleikkurilta tai joltain sellaiselta, mutta siihen saakin vaikka mitä kytkettyä. Vekottimen mukana tulisi kyntöaura, lumilinko, peräkärry ja vaikka mitä. Siispä sellaista hankkimaan. Hankinta tehtiin ja pimeään sateeseen kotimatkalle, peräkärryssä kyydissä sarvitraktori varusteineen. Matkanteko ei sujunut ihan suunnitellusti ja lopulta olimme pimeässä sateessa rikkinäisen peräkärryn kanssa.
Ei muuta kuin hakemaan vuokraamosta traileri, jonka kyytiin onnistuimme saamaan koko höskän eli peräkärryn, jonka kyydissä oli sarvitraktori peräkärryineen. Onneksi kuljetusliinoja oli vino pino ja varusteina kunnollinen taskulamppu sekä nokkelia ideoita. Joskus hyvät ideat voisi jättää toteuttamatta, nimittäin seuraavaksi päätimme ajaa perjantaina Vilppulaan trailerin. Tampereella alkoi tupruttamaan nuoskalunta ja ikäväksi autossa oli kesäkeleille tarkoitetut renkaat. Matka taittui välillä huimaa parinkympin vauhtia ja ylämäissä meno hyytyi kunnolla. Eipä auttanut lopulta muu kuin jättää traileri matkan varrelle ja palata läheiseen kauppaan hakemaan tunkkia, jotta saatiin paremmat renkaat vaihdettua.
Perille tullessa lumi notkui puista eikä lumen tulolle näyttänyt tulevan loppua. Kotimatka taittui kuitenkin paremmin ja mies oli kuin pikkupoika löydettyään uuden lelun: ajelu sarvitraktorilla lumihangessa.
Tupruttaminen jatkuikin edelleen lauantaina, jolloin tuvasta puuttuivat sähköt eikä gsm-verkkokaan toiminut. Tielle oli kaatunut puita ja sunnuntaina vielä ryskäsi metsässä: talon takana olevasta puusta putosi latva lumen painosta toisen puun päälle ja lopulta sieltä taisi tulla useampikin oksa alas. No, onpa polttopuita sahattavaksi, kunhan uskaltaa mennä lumen sulettua vähemmäksi puista.
Koska juoksevaa vettä ei tuvalla ole vielä, niin sain idean tarpoessani puolimetrisessä hangessa: lumihan on vettä ja keskellä maaseutua se on vieläpä puhdasta vettä. Siispä lapset töihin kantamaan lunta ämpäreillä tupaan. Siinä sitten sulattelin puuhellan lämmöllä lunta kattiloissa ja keräilin vettä tiskivesiksi. Mainio konsti, tosin kesti kauan saada kattilallinen vettä aikaiseksi: saavillisessa lunta ei ole kuin tilkka vettä. Joka tapauksessa, sain tiskit tiskattua ja ensi kertaa ajatellen jäi vielä monta litraa tiskivesiä hellan vedenlämmittimeen.
Lumikolat unohtuivat kotiin, onneksi autossa oli pieni lapio ja tuvalle oli aiemmin tuotu teräväkärkinen rautalapio. Rautahara osoittautui melko hyväksi lumityökaluksi, sillä sai huitaistua leveää polkua varsin näppärästi. Puutteelliset tai alkeelliset olot ihan selvästi lisäävät luovuutta. Kun on jotain pakko saada tehtyä ja lähin auki oleva kauppa sijaitsee 100 km päässä, niin sitä alkaa kummasti keksimään keinoja saada haluttu lopputulos tai edes jotain lähelle sitä.
Ensimmäistä yötä vietimme talossa. Tuvassa oli melkein tarpeeksi lämmintä, paksun huopapinon alla tarkeni varsin hyvin. Sähköttömyys ei haitannut, ainoa harmi oli kun gsm-verkko ei toiminut eikä ollut aavistustakaan, ovatko kaupat auki vai eivät. Siispä tulevaisuutta varten lienee tarpeen tulostella paperille lähikauppojen ja erityisesti rautakauppojen aukioloajat.
No comments:
Post a Comment