Isänpäivää viettämässä

Ensimmäistä kertaa olimme talolla yötä. Illalla oli pimeää ja sateista, lyhdyn valossa oli kiva tulla perille. Talo näytti aavemaiselta yön pimeydessä, varsinkin kun valaisi autioitunutta paikkaa taskulampulla. Ehkä se tulevaisuudessa näyttää pimeälläkin kodikkaammalta vanhan rakennuksen herätessä jälleen henkiin. Nyt se on vain ränstynyt tölli rehoittavan pihan keskellä. Ränstyneessä töllissä on kuitenkin jokin oma henkensä, joka tuntuu kivalta. Elviskin on kuin kotonaan tiluksilla ja nauttii siellä olosta enemmän kuin kaupunkikodista, joten ehkäpä paikka on juuri se, jossa kuuluu olla. 

Aamulla herättiin varhain eikä malttanut kölliä sängyssä, hyvä kun malttoi kahvin edes juoda ja aamiaisen syödä. Ensin piti käydä etsimässä tytön kanssa suuren kuusen alta menninkäisen kolo. Pitääkin muistaa ottaa siitä kuva myöhemmin, unohdin jälleen kerran kameran pihalla vaellessa.

Rannassakin käväistiin ja samalla kuului raivaussahan ääni, ryteikkö kaatui notkelmasta vihdoinkin. Ojassa oli vettä tällä kertaa, siihen pitänee tehdä jonkinlainen silta tai pitkospuut. Katsotaan keväällä, kun nähdään, kuinka korkealle vesi nousee. 

Talon pihassa aloitimme raivaustyöt. Monta koivua pitäisi kaataa, niistä muutama on varmastikin omille työkaluille liian haasteellisia. Risukkoa ja vanhaa ränstynyttä pensaikkoa kaatui raivaussahan voimasta. Ikävä yllätys oli, ettei aggregaatin virta riittänyt käynnistämään oksasilppuria, joten sen käyttäminen jää seuraavaan kertaan. 

Nuotion kuitenkin saimme viritettyä ja lounaana olikin tikussa paistettuja makkaroita. Kuvan taustalla näkyy maitohorsmapelto, jonka kohtaloksi on mietitty montaa erilaista vaihtoehtoa. Ainakin yksi on varma: keväällä kerään siitä pataan maitohorsmanversoja ja nautin "villiparsasta". 

Elvis auttoi risukon raivaamisessa. Paras tapa pitää riehuva innostunut koira kurissa on heitellä sille välillä risuja ja oksia, joita se kantaa milloin minnekin. Elvis olisi muutoin autellut myös raivaussahan käytössä ja mennyt räyhäämään sille tai koittanut repiä samaa risua. Ilmeisesti Elviksen mielestä oksia ja puita ei saisi raivata pois vaan antaa niiden olla, koira nimittäin koitti raahata kaikki polulta heitetyt oksat takaisin polulle. 

Talo tuli esille pensaikon takaa ja seinä näkyy nyt hyvin. Ikkunapuitteita on korjattava ja yksi uusikin tehtävä. Talon edessä on nyt juurakkoa, joka olisi poistettava, jottei siinä uudelleen kasva tulevaisuudessa pensaikkoa. Siinäpä sitä ensi kesälle urakkaa, tosin satavuotiaassa talossa ja sen vanhassa pihapiirissä riittää aina puuhaa.

Huussirakennuksen ensimmäiset elementit saapuivat mukanamme tontille. Niiden nostaminent taloa vastaan oli oikeastaan mukavaa, tuli samalla olo, että oikeasti alkaa tulla jotain uutta vanhan rinnalle ja edistymme isossa projektissa.